Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa ilmastonmuutoksen suhteen painopiste on siirtynyt muun muassa whataboutismiin. Miksi Suomen tarvitsisi tehdä mitään kun Kiina ja Intia saastuttavat enemmän? Ei siis oteta kantaa itse asiaan vaan siirretään huomio muualle.
Asian voi kuitenkin aina spinnata toiseen suuntaan. Miksi Kiinan 9 miljoonan ihmisen Hanain maakunnan tai Intian Himachal Pradeshin 7 miljoonan ihmisen osavaltion tulisi tehdä mitään kun Suomen 5,5 miljoonan ihmisen yhteisö kuluttaa ja saastuttaa selvästi enemmän?
Toisaalta miksi yksilön tulisi tehdä mitään, “kun muutkaan eivät tee, eikä se vaikuta mihinkään”?
Yksilön vastuun korostamisessa vaarana onkin, se että asia kääntyy itseään vastaan. Ilmastomoralismin ongelma on, se että kukaan ei tee tarpeeksi. Jos syöt lihaa tai käyt lomamatkalla, syytetään tekopyhäksi. Tästä seuraa helposti se, että mitään ei jakseta tehdä riittämättömyyden tunteen edessä.
Vapaaehtoisuus ei riitä. Valistus saa muutosta aikaiseksi osassa ihmisiä. Osalle se tuo oikeutuksen tehtyihin linjauksiin ja osa ei toimi kuin pakkokeinojen edessä jos silloinkaan.
Suuremmat linjat täytyvät olla poliittisia.
Ihmiset ovat kuitenkin sopeutuvaisia. Kun esimerkiksi Turussa kävelykeskustaa on laajennettu, siihen on mukauduttu ja palaute ollut enemmän kuin positiivista.
Mitä Turussa sitten pitäisi vielä tehdä?
Vuodesta 1990 Turun alueella asukasta kohden laskettuna päästöt ovat vähentyneet yli 40% ja kokonaispäästöt ovat vähentyneet n. 30% – erotus johtuu väestönkasvusta.
Turun kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttaminen kuitenkin edellyttää päästöjen laskuvauhdin kiihdyttämistä edelleen.
Turun alueen kasvihuonepäästöt muodostuvat pääosin lämmityksestä, sähkön kulutuksesta ja liikenteestä. Asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii toimenpiteitä usealla sektorilla. Energiajärjestelmän ja liikenteen päästöt on saatava alas.
Turun kohdalla kulkumuoto-osuuden muutokset kuitenkin laahaavat perässä tavoitteisiin nähden.
Kyse on siis siitä, millä keinoin ihmiset kaupungissa pääsevät paikasta A paikkaan B. Henkilöautoliikenne tuo tässä suurimmat päästöt. Yksityisautoilu on ymmärrettävästi välttämättömyys toisille, mutta elinkelpoinen planeetta on sitä useammalle tulevien sukupolvien edustajille. Tarkoitus on siis vaikuttaa liikenneratkaisuihin siten, että tervejalkaiset ihmiset voisivat aidosti valita jonkin hiilineutraalimman kulkumuodon.
Tähän kannustavat niin hyvät pyöräväylät kuin tehokas joukkoliikenne, mistä esimerkiksi maailmalla vastaavan kokoisissa kaupungeissa raitiotie on toimivin vaihtoehto.
Nyt haluaisimmekin valtuustoryhmänä tietää kuinka kestävien kulkumuotojen osuuden tavoitteeseen 66% päästään vuonna 2030.
Lassi Laine
vihreä kaupunginvaltuutettu