Pitkäaikaisen ympärivuorokautisen laitoshoidon eli käytännössä suurelta osin vanhustenhoidon valvonnan vastuu on lähinnä kunnilla. Kuntien tehtävänä on siis myös valvoa yksityistä palvelutuotantoa. Tällaisen lisääntyessä ei aina ole osattu tai haluttu kunnan omia resursseja valvontaan lisätä ajoissa tai ennaltaehkäisevästi ja osittain sitä kautta laiminlyöntejä on päässyt tapahtumaan.
Turun kaupungilla on jo jonkin aikaa ollut käynnissä yhteisen valvontamenettelyn luominen eri palvelualueille. Prosessia on viime syksynä hidastanut mm. Pohjolakodissa ilmenneet epäkohdat ja niiden selvittäminen. Uusi valvontamenettelyjärjestelmä on kuitenkin pian valmis ja siitä tiedotetaan myöhemmin.
Turun kaupungin yksityisiltä palveluntuottajilta ostettujen hoivapalveluiden suhteen ollaan myös tekemässä tehostetusta valvonnasta suunnitelmaa yhteistyössä AVI:n (aluehallintovirasto) kanssa. Nykytasolla sekä menetelmillä ei saada torjuttua kaikkia mahdollisia väärinkäytöksiä, mutta valvontaa ollaan tehostamassa.
Tarkastuksissa käydään läpi takautuvasti pidemmältä ajalta työvuorolistat suhteessa toteutuneisiin tunteihin ottaen huomioon eri ammattiryhmät ja -nimikkeet sekä oikeudet tehdä mitäkin hoitotoimenpiteitä. Suurempia ongelmia ei ole Turussa tullut ainakaan sosiaali- ja terveyslautakunnan tietoon, mutta Turku aikoo nyt lisätä valvonnan resursseja.
Osaltaan ongelmat johtuvat siitä, että laitoksissa on liian vähän työntekijöitä suhteessa huonokuntoisiin vanhuksiin.
Jos itse ongelmaan halutaan puuttua yleisellä tasolla, on kyse suurimmalta osin resursoinnista. Yksityisen ja julkisen sektorin laitoksesta ei sinällään voi päätellä hoivan laatua.
Ihminen ei ole desimaali, mutta ihmisellä on vain kaksi kättä ja yksi pää. Ne rajoittavat hoivatyön tekemistä, eikä tehostamisen varaa hoivayksiköissä ole kuin optimoimalla resurssit esim. kolmivuorotyöhön sopivilla osaston suuruudella, jolloin esim. yövuorossa olevalle riittää ns. tarpeeksi tekemistä, muttei joutuisi koskaan tilanteeseen, ettei lähes välittömästi olisi mahdollista saada toista käsiparia avuksi.
Paljon on lähiaikoina ollut puhetta hoivan mittaristoista, jotta hoivatapahtuma pystyttäisiin pilkkomaan osiin ja kellottamaan mitä mihinkin toimintoon menee aikaa. Tausta-ajatuksena se, että pystyttäisiin hoitajamitoitus määrittämään kuhunkin yksikköön optimaalisesti.
Valitettavasti juuri tässä on kyse siitä, että ihminen pelkistetään erilaisiksi desimaaleiksi.
Hoiva ja sen tarve ei toimi näin.
Kyse on resursoinnista suhteessa siihen kuinka moni tarvitsee esim. yhden ihmisen apua pesuissa ja vessakäynneissä, kuinka moni tarvitsee aina kahden ihmisen apua, kuinka moni on toimissaan itsenäinen, kuinka montaa tarvitsee syöttää. Tässä kohtaa liikutaan vielä kohtalaisen helposti mitattavissa asioissa. Hälytyskellojen soittoon vastaaminen, vahinkojen sattuminen ja vaikkapa omaisten kanssa asioiminen vaatisi huomattavan tarkkaa kirjaamista ja valvontaa. Kaikki tämä veisi aikaa joltain muulta. Tällaisen byrokratian lisääntyminen tuskin on tarkoituksenmukaista.
Trendi on kuitenkin kulkenut kotihoidon suuntaan ja laitoksissa olevien fyysinen tai psyykkinen kunto on yleisesti ottaen erittäin heikko.
Hoitoisuus voi myös vaihdella lyhyelläkin aikavälillä. Flunssaepidemia voi lisätä monen hoivan tarvetta hetkellisesti huomattavasti ja lonkkamurtuma yhden henkilön hoivan tarvetta kuukausiksi. Samalla hoivalaitoksissa on vaihtuvuutta ja ajan kuluminen yleensä heikentää kuntoa. Yhdessä hetkessä tehty määrittely yksikön hoivan – ja henkilökunnan määrän – tarpeesta voi muuttua lyhyessäkin ajassa.
Yleensä hoitohenkilökunta tällaisissa tapauksissa vain venyy, sillä syöttämättä, pesemättä ja pukematta ihmisiä ei haluta jättää. Ulkoilut ja muu viriketoiminta loppuu ensimmäisenä ja jos tilanne jatkuu pidempään, kärsii ihmisten kohtaaminen – hoivan laatu. Se osa mitä tuskin millään mittarilla saadaan laskettua: kauniit sanat, hymy, läsnäolo.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto hahmottelee ohessa hoivatyön arkea.
Tämä heijastelee myös omia kokemuksia hoivatyön tekemisestä Runosmäen vanhainkodissa kesinä 2007-2008.
Haasteisiin on vastattu paikallisesti – jatkossa laajempi kokonaisuus soteuudistuksen ja hoitajamitoituksen suhteen on eduskunnan käsissä.
THL:n sivuilla on myös hyvä infopaketti vanhuspalveluista tämän hetkiseen keskusteluun liittyen.
Lassi Laine
vihreä kaupunginvaltuutettu
sosiaali- ja terveyslautakunnan vpj